Something blue

En ole mikään taikauskoinen ihminen, mutta tietyt perinteet ovat mielestäni mukava säilyttää. Yksi näistä on se, että häissä pitää olla jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä. Perinteen mukaan jotain uutta symboloi onnea kaikkeen uuteen tulevaan. Jotain vanhaa on taas edustanut morsiamen sidosta omaan perheeseen. Jotain lainattua pitäisi perinteen mukaan lainata onnellisessa avioliitossa olevalta naiselta. Tällä tavoin lainataan pala tuota onnea omaan avioliittoon. Sininen symboloi perinteen mukaan uskollisuutta ja luotettavuutta, jonka vuoksi pitää olla jotain sinistä! 

Jotain uutta on varmasti helpoin hankkia. Jotain uutta voi olla esimerkiksi morsiuspuku! En tiedä vielä, mitä vanhaa tai lainattua aion hääpäivänä laittaa ylleni, mutta jotain sinistä meille tuli yllättäen Ebaystä!

Jotain sinistä on siis "I Do" ja "Me Too" tarrat meidän kengänpohjiin. Tämä idea oli mielestäni hauska yksityiskohta, ja toisaalta en ole mikään sinisen värin fani, jonka vuoksi tämä oli aivan riittävän näkyvä. Vaikka sulhasella ei perinteisesti tarvitse olla jotain sinistä, niin nyt on. Jos sininen symboloi uskollisuutta ja luotettavuutta, niin hyvähän sitä on sulhasellakin olla! 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Nyt on Suomessa jo itsenäisyyspäivä, vaikka täällä onkin vasta 5.12. iltapäivä. Me ollaan asuttu täällä San Franciscossa nyt reilu 2 kuukautta, ja Jouluna tullaan käymään Suomessa. Tavallaan on tuntunut pitkältä jo tämä aika, varsinkin kun miettii, koska on viimeksi nähnyt perhettä ja kavereita. Toisaalta meidän lento lähtee täältä jo kahden viikon päästä.
Noin kaksi viikkoa sitten saatiin postissa ihana paketti tulevalta anopilta lievittämään koti-ikävää. Paketti sisälsi kahvia, suklaata, lakritsia ja ruisleipää. Voi että kuinka niitä ollaankin kaivattu! Yllättävää kyllä, en ole löytänyt täältä yhtä hyvää suklaata kuin Suomesta.

Tänään taas postimies koputti oveen, ja melko suurena yllätyksenä tuli toinen paketti Suomesta! Tällä kertaa Jartsan tädiltä. En ole vielä avannut pakettia, koska yritän malttaa odottaa Jartsaa töistä. Paketissa lukee kuitenkin sen sisältö!

Onpa kiva itsenäisyyspäiväherkuttelu meitä odottamassa! Iso kiitos näistä ihanista paketeista!
Pian ollaan käymässä Suomessa, en malta odottaa! Samalla lähestyy myös Tampereen morsiuspukuliikkeet, joihin kolmeen niistä on tarkoitus mennä sovittelemaan mekkoja 21. päivä.
Luulen kyllä löytäneeni unelmieni mekon eilen, kun vihdoin löysin liikkeen, jossa oli pitkään pakkomielteenäni ollut morsiuspuku, jota kävin eilen sovittamassa. Mekko oli kyllä niin täydellinen kuin olin ajatellutkin. Sen vuoksi vähän pelottaakin mennä Tampereelle sovittelemaan mekkoja, koska varmasti vertaan jokaista tuohon unelmamekkoon. Unelmamekon ongelma vaan on yllättäen sen hinta.
Toivottavasti Suomesta löytyy samanlainen mekko halvemmalla! Aina voi toivoa!

Ensimmäinen sovitus

Nyt se on takana: ensimmäinen morsiuspukujen sovitus! Olosuhteet eivät olleet aivan niin kuin alkuvuodesta olisin ajatellut, sillä astelin putiikkiin yksin. Minua jännitti yllättävän paljon, johon vaikutti monetkin asiat. Ensimmäisenä se, että tosiaan olin menossa yksin sen vuoksi, että kaikki kaasoni ovat Suomessa ja me olemme täällä Alamedassa. Toiseksi minua jännitti sen vuoksi, että en oikein tiennyt mitä odottaa. Jenkkiläisiä morsiuspukuohjelmia katsoessani kaikkien morsianten budetti on ollut jotain 5000 ja 10 000 dollarin välillä ja toisaalta mietin myös sitä, osaanko kuvailla englanniksi riittävän selkeästi, minkälaista pukua olen etsimässä.

Heti putiikkiin astuessani jännitys kuitenkin katosi. Minut otti vastaan ihanan iloinen ja ystävällinen Jennifer, joka vei minut pukukoppiin, jonne sain jättää tavarani, eli käsilaukkuni. En kyllä tiedä, voiko huonetta pukukopiksi varsinaisesti sanoa. Minulle oli siis kokonaan oma huone, jossa oli erikseen tilava paikka pukea morsiuspuku verhojen takana, ja sen jälkeen seisoskella ja pyörähdellä korokkeella. Jos minulla olisi ollut makutuomareita mukana, heitä varten olisi ollut huoneessa myös musta nahkasohva. Tämän oman privaattihuoneen lisäksi kävin mekko päällä myös liikkeen 'aulassa', sillä siellä oli erikseen ns. lava, jonka päällä oli lisäksi koroke. Lavalle oli suunnattu spottivalot, jotta pukua pystyi ihastelemaan eri valossa, kuin omassa huoneessa. Lavan edessä oli myös iso nahkasohva seuruetta varten.

Sovitin Janene's Bridal Boutiquessa noin kymmentä mekkoa. Sain ensin itse kierrellä vapaasti mekkojen seassa, ja kääntää esiin niitä, joita tahdoin sovittaa. Kun olin valmis, Jennifer kantoi puvut sovitushuoneeseen, ja kysyi, saako hän auttaa minua pukemaan mekkoja. Jennifer asetteli jokaisen puvun päälleni mahdollisimman hyvin, ja kiristi aina mekot klipseillä selästä ja vyötäröltä sopivaksi, jotta minun oli helpompi nähdä, miltä puku näyttäisi oikean kokoisena. Sovitin myös erikseen ylä- ja alaosaa, jotka yhdessä näyttivät kokonaiselta mekolta. En aikaisemmin tiennyt, että ylä- ja alaosia tehdään erikseen, joka on mielestäni aika kätevää, koska monessa mekossa on ollut hieno yläosa, mutta alaosa ei ole miellyttänyt tai toisin päin. Yläosat olivat kuitenkin ns. bodyn mallisia, jonka vuoksi en ihastunut niihin, vaikka kokonaisuutena ne olivatkin upeita.

Yhteen mekkoon liikkeessä rakastuin, vaikka monet olivat todella kauniita. Mekon hinta oli kuitenkin yli budjettini. Myyjä kysyi, kuka mekon maksaa, ja kun sanoin maksavani sen itse, hän sanoi menevänsä juttelemaan mekon hinnasta liikkeen omistajan kanssa. Takaisin tullessaan Jennifer sanoi, että he voivat pudottaa hinnasta, jos tämä on 'The Dress', ja alennus oli 400 dollaria! Olin aika yllättynyt noinkin suuresta alennuksesta. Mekko oli silti vieläkin melko kallis, ja tämä oli ensimmäinen sovitukseni, jonka vuoksi sanoin, että minun täytyy miettiä ja puhua siitä Jartsan kanssa. Lähdin siis liikkeestä tyhjin käsin, mutta silti todella innoissani.
Olin etukäteen ajatellut, että Amerikassa asiakaspalvelu on ystävällisempää kuin Suomessa, mutta silti Janene's Bridal Boutiquen palvelu yllätti minut. Jennifer kyseli minulta kovasti meidän tulevistä häistä, Jartsan kosinnasta, Suomesta yleensä, ja kertoi paljon myös Alamedasta. Hän otti puhelimellani minusta myös paljon kuvia mekkojen kanssa, joka oli ihanaa! Olen katsellut kuvia monena päivänä, ja lähettelin niitä myös Suomeen mielipiteiden toivossa.

Minulla on joulukuussa varattuna Tampereelle kolmeen eri liikkeeseen sovitusajat, ja toivon, että rakastun myös siellä johonkin hieman edullisempaan mekkoon! Voisin myös helposti vuokrata mekon, jos se tulee huomattavasti halvemmaksi. Olen kuitenkin kuullut, että vuokramekkojen valikoima on pienempi ja yksinkertaisempi kuin ostomekkojen. Joulukuun 21. päivään pitää kuitenkin malttaa, että pääsen seuraavan kerran pukemaan päälleni morsiuspukuja. Jos Suomesta ei löydy unelmien mekkoa, vierailen varmasti uudestaan Janene's Bridal Boutiquessa.

Pöytäjärjestys

Pyysin jokin aika sitten Finlaysonin palatsista pöytäkartan ruokailutilasta, sillä en muistanut viime käyntikertamme perusteella, kuinka monta ihmistä mahtuu mihinkin pöytään, vaikka meillä olikin kuvia silloisesta pöytäjärjestyksestä. Muistimme kuitenkin, että pöytien tuolimäärillä oli jonkin verran liikkumavaraa. Totta puhuen, olen ollut niin paljon Finlaysonin palatsiin yhteydessä, että vähän hävettää. Sieltä tulee kuitenkin aina ystävällinen vastaus vuorokauden sisällä, vaikka varmasti sähköpostiosoitteeni näkeminen saa silmien pyörittelyä aikaan. Toisaalta, tuskin olen ainoa kyselevä ja innokas morsian.
Pöytäkartan saatuani aloin pohtimaan, minkälainen istumajärjestys onnistuisi. Määrätty istumajärjestys jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta me olemme molemmat sitä mieltä, että meidän häihin tulee sellainen. Siihen on montakin syytä. Ensinnäkin, tila on sellainen, että ylimääräisiä paikkoja ei juuri ole, eikä varaa yksille tyhjille tuoleille joidenkin porukoiden välissä ole. Toiseksi, tottakai tahdomme perheemme mahdollisimman lähelle meitä. Meidän molempien perheet ovat myös melko isot, jonka vuoksi he eivät mahdu porukkana mihin pöytään tahansa. Kolmanneksi, mielestäni ei ole kivaa, että pöytiin pitäisi rynnätä 'nopeat syö hitaat' - ajatuksella. Valmis pöytäjärjestys tuo selkeyttä juhlatilaan, eikä pöytiin mennessä pitäisi olla mitään epäselvää.

 Juhlatilamme pöytäkartta näyttää tältä:

 Vieraita meidän häihimme tulee noin 75 henkilöä. Pöytään numero 1 mahtuu 8 - 16 henkilöä. Pöytiin 2 - 3 mahtuu 6 henkilöä. Pöytiin numero 4 ja 5 mahtuu 8 - 10 henkilöä, ja pöytiin 6 ja 7 mahtuu 12 - 14 henkilöä.
Minut yllätti se, kuinka hankalaa pöytäjärjestyksen tekeminen olikaan! Meidän molempien perheiden pitäisi olla yhtä lähellä meitä, joidenkin ihmisten tulisi olla välttämättä samassa pöydässä, toisten taas ei mielellään tulisi olla vierekkäin, kaveriporukat pitäisi saada samaan pöytään, toisaalta täytyy miettiä, ettei kukaan joudu istumaan vain täysin vieraiden ihmisten keskellä jne.
Kirjoitin jokaisen vieraan nimen post it - lapulle, jolloin pöytäjärjestystä oli helppo suunnitella. Post it - lappujen avulla ihmisiä pystyi helposti siirtelemään pöydästä toiseen.

Lopulta sain jonkinlaisen pöytäjärjestyksen tehtyä, ja olin siihen ihan tyytyväinen, ja niin oli Jartsakin töistä tullessaan. En tiedä, onko tämä pöytäjärjestys vielä lopullinen, ja voi olla että sitä joutuu muuttamaan vielä silloinkin, kun vieraat ilmoittavat tulostaan. En kuitenkaan usko, että se kovin paljon tuosta enää muuttuu. Mielestäni on kiva, että kaikki vieraamme mahtuvat samaan tilaan, eikä meidän tarvitse laittaa osaa vieraista erillisiin huoneisiin.

Alameda, CA

Ensimmäinen postaus meidän uudesta kodista täällä San Franciscossa! Ollaan asuttu täällä nyt vajaa kaksi viikoa, vaikka tuntuukin, että oltaisiin oltu täällä jo pidempään. Meidän asuntokin on jo alkanut tuntua jonkin verran kodilta. Tähän asti kaikki on mennyt tosi mukavasti ja täällä on myös ihanan lämmin!Meidän asunto on todella hieno ja tämä asuinalue on melko rauhallinen. Ihmiset ovat ihanan ystävällisiä, toivottelevat hyvää huomenta, mukavaa päivää ja kehuvat jopa vanhoja kesäkenkiä!

Olen ahkerasti tämän alkuviikon viettänyt eBayssä, amazonissa sekä aliexpressissä. Olen tilaillut kaikennäköistä kivaa, kuten paikkamerkit ruokapöytiin. Tilasimme myös näytekappaleen mahdollisesta kutsukortista. Nuo nettisivut ovat täynnä ihania pieniä tavaroita ja koristeita, joiden valitseminen on hirveän vaikeaa! 

Olen pari viimeistä päivää katsellut myös erilaisia pöytänumeroita, sekä muita koristeita. Vaihtoehtoja on vain niin paljon, että valitseminen tuntuu hankalalta. Onko nyt tilaamani tuotteet vielä hienoimmat omasta mielestäni vuoden päästä? Kutsukorttien kanssa minulla on ollut myös varsinainen ongelma. Minulla olisi täällä aikaa, ja tahtoisin kovasti itse askarrella kutsukortit. En kuitenkaan ole mitenkään erityisen lahjakas tai kokenut askartelija, ja valmiit kortit ovat todella hienoja. Nyt tilaamamme näytekortti on kuitenkin lähes valmis kortti, joten ehkä kallistun sellaiseen, ja yritän askarrella jotain muuta.  

Asumme Alamedan saarella, ja täällä on yksi morsiuspukuliike. Olemme ajelleet autolla sen ohi ja ihailleet sen näyteikkunaa, ja olen myös melko paljon viettänyt aikaa sen nettisivuilla. Minulla on suunnitelmissa varata aika sovitukseen Janene's Bridal Boutique -liikkeeseen marraskuulle. Minua harmittaa kuitenkin se, että joudun menemään liikkeeseen yksin. Puvut näyttävät kuitenkin niin upeilta, etten voi jättää sitä väliinkään! En ole myöskään löytänyt mistään pukujen hintoja, enkä tiedä yhtään, minkä hintaisia morsiuspuvut ovat Amerikassa, joten senkin vuoksi liikkeeseen on jännittävää mennä.

Muutto tänne on ollut hyvin jännittävää ja erilaista, mutta meillä molemmilla on päivä päivältä tullut varmempi olo, että tämä oli hyvä päätös. Eihän tällaista tilaisuutta tule kuin kerran elämässä! Kaikki uusi vaatii paljon sopeutumista ja omien uusien tapojen löytymistä, mutta minulla on kova usko, että tästä tulee ihana vuosi!

  

Sulhasen puku

Viimeisin kerran kirjoittelen nyt täältä Tampereelta, koska kolmen päivän päästä tähän aikaan ollaan jo lentokoneessa. Yllättävän paljon aikaa on vienyt tämä muutto, vaikka kalustettuna vuokrataankin meidän asunto. Paljon on kuitenkin tavaroiden roudauksen lisäksi kaikkia paperihommia, koska USAan ei muutetakkaan ihan noin vaan.

Muuttohömpötyksen lisäksi ollaan kuitenkin ehditty tehdä myös häihin liittyviä asioita. Käytiin varaamassa Jartsalle puku hääpäivää varten. Me oltiin aluksi ajateltu morsiusgalleriaa, tai miesten puolta; juhlagalleriaa, mutta kun soitin sinne varatakseni sovitusaikaa, myyjä sanoi, että kaikki vuokrapuvut on sitten sellaisia laatikkomalleja, ettei todellakaan mitään slim fittiä. Hän sanoi puhelimessa myös, että he vuokraavat vain saketteja ja tummia pukuja. Ihmettelin tätä vähän, koska nettisivuilla luki toisin. Soitosta jäi jotenkin huono maku, jonka vuoksi varasin sitten sovitusajan vielä Muotitalo Tyynelään. 

Kävimme keskiviikkona juhlagalleriassa, jossa petyin heti aluksi, sillä he sanoivat, etteivät vuokraa kuin mustia pukuja. Myyjä sanoi myös, ettei tiedä yhtään liikettä, jossa vuokralla olisi muita värimahdollisuuksia. Jartsa sovitti sitten kuitenkin mustaa sakettia, ja niin kuin myyjä oli puhelimessa sanonut, se todella oli laatikkomalli. Housut eikä takki istuneet kumpikaan ollenkaan, ja kangaskin oli puuvillamaista. Juhlagalleria ei myöskään vuokraa puvusta kuin housut ja takin, eli paita, liivi, solmuke, kalvosinnapit, kengät ym. tulisi ostaa itse. Ilman kenkiä tämä paketti olisi tullut maksamaan noin 300 euroa, mutta emme kyllä edes harkinneet sitä, sillä puku oli niin huonosti istuva.

Jartsa sovitti sitten vielä pukua, joka olisi ollut ostettavissa. Se oli paljon laadukkaamman oloinen ja paljon paremmin istuva. Ostettuna tämä parempi puku kaikkine härpäkkeineen olisi tullut maksamaan noin 500 euroa. Myyjä kirjoitti meille ostopukujen hintoja paperille, ja lähdimme liikkeestä. 

 Seuraavana päivänä meillä oli aika Muotitalo Tyynelään, joka on juuri muuttanut hämeenpuistoon. Siellä myyjä sanoi heti, että heillä on mustia ja tummanharmaita saketteja vuokralla. Jartsa sovitti tummanharmaata, ja se oli meidän molempien mielestä hienompi kuin musta. Heillä oli vuokrapuvut myös sitä merkkiä, jota juhlagalleria suostui vain myymään, eli puku oli hyvin istuva. Löysimme nopeasti mieleisemme liivin ja solmukkeen, ja asu oli todella hieno. Sanoin kuitenkin myyjälle, että minulla oli haaveissa vaalemman harmaa saketti, jolloin myyjä tokaisi, että heillä saattaa olla sellainen.

Pienen hetken päästä myyjä tuli juuri oikean värisen takin kanssa takahuoneesta! Puku oli meidän molempien mielestä täysi kymppi, joten varasimme sen heti. Kaiken lisäksi koko setin vuokra, kenkineen päivineen oli 200 euroa, joten pääsimme vielä halvalla! 

Lähdimme hyvillä mielin Muotitalo Tyynelästä. Nyt on Jartsalle jo puku valmiina, sillä Jartsalla ei juuri ole lomia ennen häitä, jonka vuoksi olimme näin ajoissa jo hänen pukunsa kanssa. Jartsan puvun lisäksi varasimme myös hotellin hääyöksi, sekä löimme ainakin näillä näkymin lukkoon häämenun, mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin.

Nyt pitäisi pakkailla vielä jonkin verran ja sitten jättää Suomi. Muutto vähän kyllä jänittää, mutta onneksi Jouluun ei ole pitkä aika, jolloin tulemme käymään Suomessa. Kirjoittelen sitten seuraavan kerran San Franciscosta, kun olemme sinne kotiutuneet. 

  

Häidemme valokuvaaja

Meillä oli aluksi ajatuksena, että saisimme häihimme valokuvaamaan jonkun kaverin kaverin tai tutun tutun halvalla hinnalla. Tahdoin kuitenkin, että kuvien ottaja olisi vähintään kova harrastelija, eikä ihan kuka tahansa. Kuvat hääpäivästä ovat minulle tärkeitä, mutta suunnitelma oli säästää edes jossain. Emme kuitenkaan oikein löytäneet ketään tuttua, joka osaisi ottaa kuvia sekä myös käsitellä niitä. 

Laitoinkin sitten Häät2017! ryhmässä facebookissa kyselyn, osaisiko joku vinkata hyvää ja halpaa valokuvaajaa Tampereen seudulta. Ja voi kuinka paljon sainkaan vastauksia! Odotin enemmän suosituksia kanssamorsioilta, mutta sainkin paljon yhteydenottoja suoraan valokuvaajilta. Sain paljon yhteydenottoja ja tarjouksia suoraan yksityisviestinä, ja sitten selailimmekin eri valokuvaajien facebook-sivuja ja nettisivuja koko illan. Hinnoissa oli aika paljon vaihtelevuutta, mutta niin oli myös kuvien laadussa. 

Melko pian päädyimme Jartsan kanssa valokuvaajaan, joka oli keskihintainen ja mielestämme hänen kuvansa olivat tosi hyviä. Vaikka kuvaajamme ei ollut todellakaan kalleimmasta päästä, järkytyin silti kuinka kallista sekin on. Valokuvaajaksemme valikoitui Milla Sini Photographty:

@2016  by  Milla Sini

@2016  by Milla Sini

@2016  by Milla Sini

      @2016  by Milla Sini

                                   @2016  by Milla Sini

     @2016  by Milla Sini


Milla Sini kuvaa häissämme  yhteensä 10 tuntia. Päivään sisältyy dokumentaarinen kuvaus sekä potrettikuvat miljöössä, jotka otetaan ennen kirkkoa. Kuvat saamme muistitikulla ja meillä on niihin vapaa käyttöoikeus. Suunnittelupalaveri tulisi pitää hyvissä ajoin ennen häitä Helsingissä. Emme ole vielä varmoja, koska palaamme Suomeen, mutta varmasti tuokin palaveri saadaan jotenkin järjestymään!

Unelmien vihkisormus

Nyt on kyllä taas pyörinyt häät mielessä, ehkä vähän liikaakin. Lueskelen facessa joka päivä Häät2017! ryhmää, Team Bride ryhmää sekä Tahdon 5.8.2017 ryhmää. Tuo Team bride on tarkoitettu juuri tamperelaisille morsiamille. Mielestäni on kiva seurata tamperelaisten morsianten suunnitelmia, ja toisaalta taas myös niitä, kenellä on häät samana päivänä kuin meillä. Silloin voi vähän vertailla, missä vaiheessa omat suunnitelmat ovat. Häät 2017! ryhmässä on luonnollisesti kuitenkin eniten jäseniä, jonka vuoksi sitä tulee luettua eniten. Ja voi miten paljon sieltä saakaan kivoja ideoita ja ajatuksia, sekä vertaistukea!

Tällä viikolla me ollaan Jartsan kanssa kierretty kultasepänliikkeitä, ja oon sovittanut kymmeniä sormuksia. Yllättäen lopulta kävikin niin, että mun vihkisormus ei tule olemaan yhtään sellainen, mistä luulin haaveilevani. Me mentiin ensimmäisenä Kultajouseen, sillä mun kihlasormus on sieltä, ja Kultajousi on muutenkin laadukkaan oloinen ketju. Siellä oli tietysti toinen toistaan hienompia sormuksia. Sanoin aluksi myyjälle, että valkokultaista sormusta me tultiin hakemaan. Kuitenkin kun olin sovittanut niitä muutamia, tahdoin sovittaa myös keltakultaista, sillä valkokulta ei tuntunut istuvan kilhasormukseeni kovin hyvin. Ja ensimmäisen keltakultaisen sormuksen sovittamisesta päätin, että sormuksen runko saisi sittenkin olla keltakultaa. Myyjä sanoi myös, että keltakulta on paljon helppohoitoisempi, sillä valkokullassa näkyy naarmut ja kolhut paljon paremmin, jonka vuoksi sormus menettää kiiltoaan, ja se pitäisi käydä huollattamassa tasaisin väliajoin, jotta se pysyisi yhtä kauniina. 

Kävimme Kultajousen jälkeen myös Timanttisilla, mutta sieltä mieleeni ei jäänyt yhtään tiettyä sormusta. Kultajousen myyjä oli todella asiantunteva, ja osasi tarjota minulle juuri oikeanlaisia sormuksia. Olin kuitenkin nähnyt netissä yhden kauniin sormuksen, jota ei ollut näissä kummassakaan liikkeessä. Tutkittuani hieman lisää, löysin kultasepänliikkeen, jossa tuota sormusta myytiin. Suuntasimme siis seuraavana päivänä liikkeeseen nimeltä Andreasen, josta sitten unelmien sormus löytyi. Kultajousessa moni sormus oli todella kaunis, mutta kun laitoin sormeeni tämän sormuksen, tiesin heti, että tässä se on! 

Päätin kuitenkin jäädä vielä miettimään asiaa yön yli, ja tänään olemmekin menossa sitten tilaamaan tuota sormusta! En malta odottaa, että nään sen uudestaan. Sormuksen teossa menee noin kuukausi, joka tarkoittaa sitä, että emme ole enää Suomessa kun sormus on valmis. Noudamme sormuksen liikeestä jouluna, tai sitten pyydän vanhempiani hakemaan sen aikaisemmin. Aion kuitenkin antaa sormuksen vanhemmilleni säilytettäväksi, sillä eihän sitä ole mitään järkeä kuljettaa San Franciscoon ja takaisin, kun en saa sitä edes vielä pitää! 

Vielä on aikaa..

Viime aikoina suurin osa ajatuksista on kulunut tulevan muuton parissa. Olemme pakkailleet paljon jo tavaroita, mitkä menevät varastoon, mitkä kirppikselle, mitkä roskiin. Vuokraamme nykyisen asuntomme Tampereelta siksi aikaa, kun olemme San Franciscossa, joten ylimääräisistä tavaroista pitäisi päästä eroon.

Sattumalta Facebookissa tuli vastaan sivu "häät2017" johon päätin sitten liittyä. Sivua ja sen keskusteluita selaamalla aloin taas miettimään enemmän häitä. En tiedä, kuinka järkevää sivulle liittyminen oli, sillä se sai aikaan myös jonkinlaista pakokauhua. Muut tulevat morsiamet ja hääparit ovat jo suunnitelleet mielettömän paljon! Minusta alkoi tuntua, että en ole itse tehnyt vielä juuri mitään ja että olisiko jo pitänyt! 

Monilla tuntui olevan jo kutsukortit valmiina, hääpuku ostettuna, paikkamerkit askarteltuina, kukat mietittynä ja koristeet valmiina! Toki en tiedä, mihin aikaan vuodesta 2017 heidän häänsä ovat. Pakokauhu meni kuitenkin melko nopeasti ohi, sillä olen päättänyt, että mitään noita asioita ei ole oikeastaan järkeä tehdä ennen muuttoa. Ja onhan meidän häihin aikaa vielä yli 11kk. 

Minulla oli ajatuksena, että hääpukuja olisin voinut mennä katselemaan nyt syyskuussa ennen lähtöä. Monissa puvuissa on kuitenkin niin pitkä toimitusaika ja myös sen vuoksi, että olisin saanut käsitystä erilaisista puvuista. Minulla on kuitenkin melko tarkkana mielessäni, minkälainen puvun pitäisi olla. Olen myös lähes pakkomielteisesti ihastunut Mori Leen pukuihin, jonka vuoksi olisin tahtonut mennä sovittelemaan pukuja Tampereen Zazabellaan, koska heillä on Mori Leen pukuja. Laitoinkin tuohon liikkeeseen sähköpostia, ja tiedustelin, minkä verran heillä on Mori Leen pukuja, ja kysyin, että jos heillä ei ole tiettyä mallia Mori Leeltä, olisiko sitä mahdollista tilata. Liikkeestä kuitenkin vastattiin, että uudet Mori Leen puvut saapuvat marras-joulukuussa, tervetuloa sovittelemaan pukuja silloin. Kysymäni puvut olivat hinnaltaan noin 1400-1800 euroa, joka myös menee reilusti yli budjetin. Minun on tarkoitus tulla joulukuun alussa käymään Suomeen, ja päätinkin, että menen vasta silloin sovittelemaan noita pukuja. Saattaa olla, että käyn San Franciscossa jo vähän tutkimassa tarjontaa. 

Ensi viikolla meillä on tarkoitus käydä katselemassa vihkisormuksia! Nyt kuitenkin on paljon tehtävää meidän muuttoon liittyen, ja sitten taas San Franciscossa on aikaa enemmän hössöttää ja pohtia kaikkea häihin liittyvää.  

  

Kirkko

Maanantaina koitti vihdoin päivä, jolloin saimme varata kirkon! Kirkon varaus oli Jartsan tehtävä, sillä hän on vielä kesälomalla ja minä olin töissä. Edellisenä iltana olimme tehneet listan, jossa luki vaihtoehtomme paremmuusjärjestyksessä. Lista meni näin:

1. vaihtoehto: Finlaysonin kirkko kello 15.00

2. vaihtoehto: Finlaysonin kirkko kello 14.00

3. vaihtoehto: Finlaysonin kirkko kello 16.00

4. vaihtoehto: Tampereen Tuomiokirkko kello 15.00

5. vaihtoehto: Tampereen Tuomiokirkko kello 14.00

6. vaihtoehto: Tampereen Tuomiokirkko kello 16.00

 Puhelinlinjat aukesivat yhdeksältä, ja Jartsa olikin ajoissa valmiina. 09.03. laitoin jo Jartsalle viestiä, että miten kävi, joko meillä on kirkko. Vastauksena sain viestin, että hän ei ollut vielä päässyt läpi. 

Seuraava viesti tuli noin 09.20., että linjat ovat vieläkin koko ajan varattuja. Päätimme, että minäkin aloin soittamaan linjoille, jos toinen pääsisi läpi. Soittelimme sitten molemmat vielä noin puoli tuntia varattuun numeroon, kunnes automaattivastaaja ilmoitti minulle, että palvelumme on ruuhkautunut, odota sulkematta puhelinta. Pääsin siis jonoon, jes! Lähes samoihin aikoihin Jartsalta tuli viesti, että hänkin oli päässyt jonoon. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että laittelimme viestiä, että Tampereen Vanha kirkko olisi kolmas kirkkovaihtoehtomme, ja että vihkiminen sopii myös kello 13.00. 

Minä olin ollut jonossa noin 15 minuuttia, kun yhtäkkiä puhelu katkesi. Täytyy kyllä myöntää, että sillä hetkellä teki mieli heittää puhelin seinään! Olin jo aivan varma, että meille ei jäisi mitään mieleistä kirkkoa jäljelle, kello oli kuitenkin jo yli 10, eli linjat olivat olleet auki yli tunnin.

Jartsa soitti minulle 10.20, että oli vihdoin päässyt läpi, ja uskomatonta kyllä, saimme paikaksi Finlaysonin kirkon kello 14.00. Huh sitä helpotusta, kun lopulta sain kuulla, että pääsemme sittenkin naimisiin lempikirkossamme! Olin jonotuksessa jo aivan varma. että Finlaysonin kirkko on varmasti mennyt, sillä se on Tampereen suosituin vihkikirkko. Meitä kuitenkin onnisti!

Mietimme pitkään, olisiko Finlaysonin kirkko vai tuomiokirkko ensimmäinen valintamme. Tampereen tuomiokirkon piha on mielestämme ihana, sillä se on puistomainen ja kaunis. Finalysonin kirkko taas on mukavan tunnelmallinen, sillä se on melko pieni.

Tuomiokirkon miinuksena pidimme sen suurta kokoa. Pohdimme, että suhteellisen pieni vierasmäärämme näyttäisi vieläkin pienemmältä niin valvavassa kirkossa. Finalysonin kirkon piha ei ole mielestäni yhtä kaunis kuin Tuomiokirkon, mutta olimme kuitenkin sitä mieltä, että kirkko sisältä merkitsee meille enemmän kuin ulkoa. 

Finalysonin kirkossa oli etunsa myös siltä kannalta, että juhlapaikkamme on Finlaysonin palatsi, jolloin matka kirkolta juhlapaikalle on tien ylityksen mittainen. Niin siis päädyimme Finlaysonin kirkkoon, ja onneksi saimme sen! Huomenna häihin on tasan vuosi, ja paljon on edessä vielä ennen sitä.

Nyt innolla suunnittelemaan aikatauluja ja muita juttuja, joita ei ole ennen kirkon varausta voinut vielä miettiä. 

If you're going to San Francisco be sure to wear some flowers in your hair...

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vähän aikaa. Meillä on ollut jonkin aikaa pohdittavana yksi iso muutos, josta en ole viitsinyt aikaisemmin kirjoitella, koska se ei ole ollut varmaa. Nyt asia on kuitenkin varmistunut, me muutetaan San Franciscoon! 

Me muutetaan Amerikkaan syksyllä, syys-lokakuun vaihteessa. Nyt näyttää siltä, että me asutaan siellä ainakin häihin asti. Eli kohta kirjoittelen tätä blogia Kaliforniasta. Muutto sinne jännittää jonkin verran, mutta oltiin melkein heti molemmat sitä mieltä, ettei tätä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. 

Hääjärjestelyt tulee siis menemään melko erilaisesti, mitä aluksi olin ajatellut. Olen paljon pohtinut, mitä asioita voin häiden eteen tehdä sieltä, ja mitä taas haluan tehdä Suomessa. Ajatus hääpuvun ostamisesta San Franciscosta kiehtoo, mutta toisaalta en halua ostaa pukua yksin. Jos ostaisin puvun sieltä, en saisi mukaani makutuomareiksi morsiusneitoja, kaasoa ja äitiä. Puvun raahaaminen sieltä tänne saattaisi olla myös hankalaa. Joten taidan lähteä mekkokaupoille jo melko pian! Me tullaan jouluna käymään Suomessa, mutta en voi jättää puvun ostamista sinne, jos sitä oikeaa ei löydykään. 

Olen myös pohtinut, pitäisikö vihkisormus ostaa täältä vai vasta sieltä. Lähinnä elokuvien perusteella

minulla on sellainen mielikuva, että Amerikassa vihkisormukset näyttävät tältä: 

Varmasti siellä on myös "perinteisempiä" vihkisormuksia, mutta en silti tiedä, pitäisikö sormus ostaa jo Suomesta. En osaa tarkkaan kuvitella, minkälainen vihkisormus sopisi kihlasormukseeni, joten minulla ei ole vielä täysin tarkkaa ajatusta siitä, minkälainen vihkisormuksen tulisi olla.  En kuitenkaan kovasti pidä sormuksista, joissa on vain yksi iso timantti keskellä, vaan pidän enemmän tämän tyylisistä sormuksista:

Muutto Amerikkaan tuo tullessaan paljon muutoksia, ja se vaikuttaa häihin liittyen myös moneen asiaan! Täytyy esimerkiksi miettiä, koska teemme kutsukortit, ja miten ne lähetämme. Myös koristeiden askarteleminen siellä saattaa olla hankalaa, jos sitten on kovin paljon kotiin kuljetettavaa ennen häitä. Myös hössöttäminen morsiusneitojen ja kaason kanssa jää varmasti vähemmälle mitä olin toivonut, esimerkiksi yhdessä askartelu on hiukan ongelmallista. Ehkä voimme sitten kuitenkin hömpöttää hääjutuista skypessä ja puhelimessa. 

Minä tulen kesällä luultavasti Suomeen vähän ennen Jartsaa, jotta saamme hääjärjestelyt sujuvasti onnistumaan. Vuoden mittaan varmasti tulee paljon uusia asioita mieleen, mitä pitäisi hoitaa täällä ja mitä ei voi tehdä siellä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että saamme kaiken järjestettyä tavalla tai toisella, ja olen muutosta erittäin innoissani! 

Kampaus ja Kimppu

Hmmm...  Miten laittaa hiukset hääpäivänä? 

Kampauksen pitäisi olla juhlava, mutta myös hyvin minulle sopiva. Minulle ei tule huntua, joten hiukset ovat entistä tärkeämmässä osassa. Onneksi morsiusneitoni (toinen siskoni) on kampaaja! Olemme suunnitelleet jo yhdessä jonkin verran, minkälainen kampaus minulle voitaisiin tehdä. Tarkoituksemme on myös tehdä monta erilaista koekampausta, jotta löydämme juuri sen oikean!

 Tahdon pitää hiukset ainakin suurimmalta osalta auki, ja luultavasti tahdon myös kiharaa. Tuossa kuvassa on mielestäni upea tukka! Tahtoisin jotain tuon tyylistä, mutta toisaalta jos minulle tulee hääpuku jossa selkä on auki, tukka voisi olla kiva esimerkiksi toisella sivulla.

Joku tuollainen hiuskoru voisi olla myös ihana. Toisaalta, koska minulla on vaaleat hiukset, tuollaiset korut eivät näy yhtä hyvin kuin tummassa tukassa. En halua kuitenkaan mitään värillistä korua hiuksiini, vaan esimerkiksi helmiä tai kirkkaita koristeita.

Olen päättänyt jo aika tarkkaan, minkälaisen hääkimpun haluan. Kimppu tulee olemaan toisen teemavärin mukainen, eli tuollainen haalean ja hempeän vaaleanpunainen tai roosa. Väri on hyvin tarkka, koska en halua täysin vaaleanpunaista kimppua tai mitään pinkin sävyistä. Toivottavasti näin tarkka väri on mahdollinen! 

Perinteiset ruusut ovat mielestäni kauniita. Kimppussa tulee varmasti olemaan ruusuja, mutta mietin, että ruusujen lisäksi kimppuun olisi ihana saada myös pioneja. En vain yhtään tiedä, onko pioneja mahdollista saada vielä elokuussa, sillä käsittääkseni ne ovat enemmän alkukesän kukkia.

Tahdon tuollaisen simppelin kimpun, joka on lähes pyöreä eikä mikään valtavan kokoinen. En tahdo myöskään siihen mitään vihreää ja roikkuvaa. Kimpussa voisi olla tuon teemavärin lisäksi myös valkoisia kukkia, kunhan kimpusta ei tule liian väritön. Tahdon kuitenkin, että se erottuu häämekostani.

Mekkoja, mekkoja, mekkoja

Suurimpiin ja tärkeimpiin päätöksiin häihin liittyen kuuluu tietenkin morsiuspuku. Voin kyllä kertoa, että google ja pinterest ovat olleet kovassa käytössä, kun olen häämekkoja katsellut ja etsinyt monilla eri hakusanoilla! Minulla on mielessäni aika selkeä kuva, minkälaisen hääpuvun haluan. Aion kuitenkin pitää silmät auki kaikenlaisille puvuille, sillä voihan käydä niin, että lopulta valitsen täysin erilaisen puvun, mikä minulla on nyt mielessä. 

Tahtoisin puvun olevan ball gown - mallinen, eli ns. prinsessamekko. Mekko saisi olla vyötäröön asti kireä, mutta alaosa saisi olla muhkea ja iso.

Tahtoisin, että puvussa olisi selkä ainakin jollain tavalla hieman avonainen. Tämä Ronald Joycen mekko on mielestäni aivan täydellinen selästä, myös laahus on ihana!

 Etupuolelta tahtoisin joko olkaimettoman tai pienillä olkaimilla olevan mekon. Nuo kirjailut ja koristeet ovat upeita. Puvussa saisi olla myös (maltillinen) laahus.

 Olen katsellut paljon Mori Lee by Madeline Gardner merkkisiä morsiuspukuja, ne ovat mielestäni toinen toistaan hienompia. Olen ihastunut erityisesti Mori Leen puvuissa olevaan pitsiin, se on niin kaunis! Myös aiemmin mainitsemallani merkillä Ronald Joycella on mielestäni upeita pukuja! Suomessa Mori Lee merkkisiä pukuja myy ainkain Niinatar ja Zazabella. Niinatar myy myös merkkiä Ronald Joyce!

Myös tällaiset mernenneitohelmaiset ja kapeat puvut ovat upeita. Nyt uskon kuitenkin, että isompi mekko on enemmän omannäköiseni. 

Niin upeita mekkoja! Uskon, että mekon valinnasta tulee haastavaa, mutta toivottavasti löydän juuri sellaisen unelmien mekon, joka minulla nyt on mielesäni! Ihanaa päästä sovittelemaan erilaisia mekkoja, ja aionkin sovittaa monen mallisia, vaikka minulla onkin nyt melko selkeä visio siitä, millainen mekon tulisi olla.