Morsiuspuku!

Aiemmin täällä kirjoittelin, että 21.12. mulla oli Tampereelle varattuna kolmeen liikkeeseen morsiuspukujen sovitusajat. Kerroin myös, että mulla ei ollut kovin suurta luottoa siihen, että omaa mekkoani sieltä löytäisin, koska olin täällä aikaisemmin sovittanut täydellistä hääpukua.
Ensimmäisenä Tampereella suuntasimme Muotitalo Tyynelään. Olin varannut tämän paikan ensimmäiseksi, koska mulla ei ollut kovin suuret odotukset, lähinnä liikkeen koon vuoksi. Meitä olikin melko suuri porukka liikkeellä, koska makutuomareina oli mukana äiti ja kaikki viisi kaasoa! Ennen kuin ehdin riisua takkia tai kenkiä, myyjä tuli kyselemään, minkälainen mekko minulla on mielessä. Siinä eteisessä kenkiä riisuessani kuvailin sitten, minkälaista mekkoa etsin. Kaikki meistä ei ollut vielä saapunut paikalle, kun myyjä hoputti meitä jo mekkoja katselemaan.

Tyynelässä oli mielestäni melko vähän mekkoja, ja mua harmitti se, että emme päässeet yhtään itse tutkimaan valikoimaa. Mekot olivat tosin melko pienessä tilassa, että ei niiden väliin olisi penkomaan mahtunutkaan. Kun olin kertonut myyjälle ajatuksistani mekon suhteen, hän tokaisi heti, että heillä ei ole kyllä yhtään sellaista mekkoa, mitä olin kuvaillut. Hän toi kuitenkin näytille Ball Gown mallisia mekkoja, ja sovitinkin varmaan neljää mekkoa. Osaa mekoista sovitin kyllä lähinnä sen vuoksi, etten kehdannut montaa kertaa peräkkäin sanoa, että en halua edes sovittaa.

Liikkeessä oli yksi pieni sovituskoppi, jossa mahduin juuri seisomaan suuri mekko päällä, ja myyjän piti auttaa mekot kiinni sovituskopin ulkopuolelta. Vasta mekkoja sovittaessa ilmeni myös se, että Tyynelästä ostettaessa ei tilatakkaan uutta mekkoa sopivana juuri minulle, vaan he olisivat myyneet suoraan siitä sovitusmekon. Tämä tietysti rajasi valikoimaa myös hirveän paljon, sillä jos sovitusmekon koko oli yhtään liian pieni, sen ostaminen ei olisi ollut mahdollista. En pidä kovasti nyörityksestä mekon selässä, ja yhdestä mekosta kysyin, että olisiko siihen mahdollista vaihtaa vetoketjut ja napit. Myyjä tokaisi, että tuohon mekkoon se voisi juuri onnistua, koska mekko oli kolme numeroa mulle liian iso. Olin tästäkin jotenkin vähän järkyttynyt, sillä en ehkä olisi halunnut ostaa kolme kokoa liian isoa mekkoa. Tilassa ei myöskään ollut isoja peilejä, vaan vain yksi peili, joka oli kaadettuna seinää vasten. Sain sitten käteen pienen meikkipeilin, jolla minun piti vilkuilla sitä, miltä puku näytti takaa.

Yksi mekoista oli ihan hieno, mutta en kuitenkaan tosissani edes harkinnut ostavani tuolta mekkoa. Olin varannut jokaiseen liikkeeseen hyvin aikaa, että meille ei tulisi kiire vaihtaa liikkeitä. Tyynelässä meillä oli aika puoli yhdeltä, ja olimmekin liikkeestä ulkona jo vähän yhden jälkeen. Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle, ja meillä olikin vasta kolmelta aika Zazabellaan. Olin varannut ajan vasta kolmeksi, koska ajattelin, että Tyynelässä voi kulua aikaa jopa melkein kahteen, niin ehtisimme sitten vielä syödä ennen seuraavaa liikettä.

Olimme syöneet kuitenkin jo paljon ennen kolmea, ja suuntasimmekin sitten Zazabellaan jo aika ajoissa. Zazabella oli liikkeenä se, josta minulla oli etukäteen pahimmat ennakkoluulot. Olin lukenut melko paljon arvosteluita, joissa zazabellaa oli haukuttu melko kovalla kädellä, ja myös yksi kaverini oli puhunut kokemuksestaan zazabellassa melko negatiivisesti. Olin ollut aikaisemmin yhteydessä sähköpostilla Tampereen zazabellaan, ja sain silloin tylyjä ja lyhyitä vastauksia. Mulla oli siis kovat ennakkoluulot, ja melkein mietin, pitäisikö koko liike jättää käymättä. Zazabella oli kuitenkin ainoa liike Tampereella, joka myy Morileen pukuja, jonka vuoksi päätin mennä myös sinne.
Meitä tuli ovelle vastaan nuori naismyyjä, joka kysyi, tahtoisimmeko itse ensin katsella valikoimaa ja tottakai tahdoimme. Sain punaisia renkaita käteeni, jotka piti laittaa niiden mekkojen henkareihin, joita tahdoin sovittaa. Mun mielestä oli tosi kiva päästä itse penkomaan mekkoja, ja valitsemaan, mitä tahtoisin sovittaa. Tilaa Zazabellassa oli paljon, ja myös valikoimaa oli mielestäni tosi hyvin. Muistaakseni laitoin rinkulan seitsemän mekon henkariin, ja tuo naismyyjä kantoi ne sitten sovituskopin viereen.

Zazabellan sovituskoppi oli isompi kuin Tyynelän, mutta myyjä joutui silti kuitenkin vähän kurottelemaan sovituskopin ulkopuolelta. Tämä ei sinänsä haitannut, koska olimme ainoat sovittajat liikkeessä. Jos siellä olisi ollut muita morsiamia ja makutuomareita, olisin kyllä ollut vähän kiusaantunut, että vilahtelin siellä verhon takaa alusvaatteissa. Varmaan kolme ensimmäistä mekkoa, jotka myyjä auttoi päälleni, olivat vähän liian pientä kokoa. Ei kuitenkaan kovin paljon omasta mielestäni, vaan niin, että esimerkiksi vetskari olisi jäänyt vähän auki. Myyjä ei kuitenkaan laittanut sitten mekkoja ollenkaan kiinni, vaan tokaisi vain, että on liian pieni ja että mennään katsomaan. Kun astelin kaasojeni ja äitini sekä peilien eteen, mulla oli vähän hölmö olo, koska mekko oli tosiaan kokonaan auki, niin eihän siitä yhtään nähnyt, miten se olisi sopivana istunut tai miltä se edes näytti. Kun kolmen mekon kanssa oli käynyt niin, olin vähän ärsyyntynyt myyjään, enkä olisi halunnut mennä sinne peilin eteen ollenkaan. Loput mekot olivatkin sitten sopivia tai vähän isoja, niin pääsin yli myös mun pahasta mielestä.

Myyjä, joka auttoi mekot mun päälle, ei juuri niitä kommentoinut tai hakenut lisää samantyylisiä mekkoja. Samassa tilassa oli myös miesmyyjä, joka lyhensi jonkin toisen mekkoa. Sovittamieni mekkojen joukossa oli pari Morilee -merkkistä mekkoa ja yksi niistä olikin sitten täydellinen. Kun tulin makutuomarien ja peilin eteen siinä mekossa, jopa se miesmyyjä (joka oli ollut huomaamaton siihen asti) kommentoi, että tuo mekko oli ihan mun näkönen, ja kaikki me oltiin samaa mieltä. Miesmyyjä sanoi sitten, että jos osaan sen saman päivän aikana päättää, hän voi pudottaa hintaa melko tunuvasti. Meillä oli kuitenkin Morsiusgallerian aika vielä edessä, ja muutenkin olin jotenkin niin yllättynyt että se mekko oli niin hieno, etten osannut siinä heti mitään päättää. Lupasin siis soittaa vielä samana päivänä tai tulla käymään, ja me lähdettiin liikkeestä tyhjin käsin.
Seuraava aika meillä oli Morsiusgalleriaan puoli viideltä, ja koska me oltiin menty Zazabellaan etuajassa, meillä oli aika paljon aikaa. Päätettiin sitten mennä Sokokselle kahville, jossa puhuttiin melkein pelkästään siitä Zazabellan mekosta. Mitä enemmän sitä mietin, sitä varmemmaksi tulin, että se on mun mekko! Soitin sitten Sokokselta Morsiusgalleriaan ja peruin sen sovitusajan, ja me suunnattiin takaisin Zazabellaan. Sovitin sitten uudestaan vielä sitä mekkoa, ja koska tein ostopäätöksen niin saatiin ottaa siitä myös kuvia. Mekko laitettiin tilaukseen ja puolen vuoden päästä sen pitäisi saapua Tampereelle!

Ihanaa että mun unelmien mekko löytyi, ja lopulta Suomesta ja vielä suhteellisen edullisesti! Täältä sen kuljettaminen olisi ollut hankalaa, ja olisi täytynyt miettiä sitä, missä mekko lyhennetään ja tehdään muut muokkaukset jos niitä tarvii.
Kokemuksena oon kuitenkin tosi iloinen, että kävin täällä parissa liikkeessä sovittamassa mekkoja. Täällä morsiuspukuliikkeet, palvelu ja koko kokemus oli kyllä niin hieno, että sovitukset Suomessa tuntui tosi pelkistetyiltä ja tylsiltä. Täällä olo oli kuin prinsessalla niissä liikkeissä, ja tuntui myös siltä, että myyjät antoi kaikkensa, jotta löytäisin unelmien mekon ja että kokemus olisi ikimuistoinen.
Kuvia mun mekosta en nyt vielä tänne laita, koska haluan että se on yllätys häissä vieraille ja varsinkin Jartsalle. Tässä on kuitenkin pari kuvaa muista mekoista, mitä oon sovittanut.
 
 

Wedding Shoes

Joulun ja vuodenvaihteen aikana tapahtui paljonkin edistystä häiden suhteen. Ensimmäisenä täytyy tietenkin sanoa se, että me mennään tänä vuonna naimisiin! Hassua, miten tuntuu siltä, että häät ovat nyt jotenkin paljon lähempänä. Joulun aikaan varmistui morsiuspuku, vihkisormus, hääkampaus sekä hääkengät. Kirjoittelen noista muista myöhemmin, mutta kuten otsikossa lukee, nyt kerron hääkengistä.
Ainakin kihloihin menosta asti olen katsellut yksiä tiettyjä kenkiä, jotka tahtoisin häihin. Kuva näistä kengistä löytyy myös blogini yläreunasta. Kyseessä on siis Badgley Mischkat. Näissä avokkaissa on 10cm korko, ja niillä on myös melko paljon hintaa. Häihin menee muutenkin niin paljon rahaa, että en ole malttanut näitä kenkiä hankkia.
Ennen kuin lähdimme San Franciscosta joululomalle Suomeen, pidimme pienen oman Joulun täällä. Vaihdoimme pari lahjaa jo ennakkoon, sillä toisiltamme kaikkien lahjojen salakuljettaminen Suomeen olisi ollut melko vaikeaa.
Yhdestä paketista tuli tämä laatikko:

Laatikosta paljastui maailman kauneimmat kengät! Olin kyllä niin yllättynyt, että Jartsa oli ostanut nämä joululahjaksi.

Voi että kuinka rakastunut oon näihin kenkiin, ja kaiken lisäksi ne ovat vielä ihan sopivat. Otin ne joululomalle mukaan Suomeen ja toin uuden vuoden jälkeen ne mukanani takaisin! Olen pitänyt niitä jonkin verran täällä sisällä jalassa, jotta ne olisivat mahdollisimman mukavat sitten hääpäivänä. 

Mulla on varmuuden vuoksi myös vaihtokengät ostettuna, koska varmasti nuo rupeavat kuitenkin jossain kohtaa iltaa painamaan jalkoihin. Vaihtokengät ovat valkoiset pitsiballerinat, jotka olen jo aikoja sitten tilannut ebaystä. Ainoa huoli on ehkä se, että jos puku on sopivan pituinen näillä Badgley Mischkoilla, niin se laahaa vähän maata ballerinoilla. Toisaalta luulen kuitenkin, että helma tulee joka tapauksessa päivän aikana likaiseksi, ja puku täytyy kuitenkin pesettää hääpäivän jälkeen, joten ehkä se ei haittaa, että puvun helma osuu maahan ballerinoilla.